Ilmastoahdistus — Mitä voisimme tehdä paremmin? Laske oma hiilijalanjälkesi!

IMG_20170810_134022

Aika toimia on NYT.

IPCC eli hallitusten välinen ilmastonmuutospaneeli julkaisi 8.10.2018 Global Warming of 1.5 °C -erikoisraportin lyhennelmän päätöksentekijöille. Raportin mukaan on viimeiset hetket toimia, jotta ilmaston lämpeneminen saadaan pidettyä 1,5 asteessa. Raportin voi lukea englanniksi TÄÄLLÄ.

Ilmastoahdistus.

Ilmaston lämpenemisen vaikutukset ovat siis yhä näkyvämpiä ja kriittisempiä, minkä vuoksi yhä useampi ihminen alkaa ymmärtää tilannetta. Tilanteeseen ja globaaliin vastuuseensa herääminen voi aiheuttaa huolta, stressiä sekä syyllisyyttä.

Nämä tunteet voivat ilmetä monella tapaa. Toiset laittavat toimeksi ja alkavat tietoisesti parantaa elämäntapojaan monilla elämän osa-alueilla (hyvä niin). Toiset taas kieltävät koko asian, ja valitettavasti on niitäkin, jotka eivät vain välitä.

Ilmastoahdistusta on vuosi vuodelta havaittavissa yhä enemmän ja laajemmin etenkin lasten ja nuorten keskuudessa. Sen psyykkisiä vaikutuksia on tutkittu kansainvälisellä tasolla vuodesta 2010.

Mitä ilmastoahdistus tarkoittaa?

Helsingin Sanomat kirjoitti syyskuisessa jutussaan ilmastoahdistuksesta näin: Niin kutsuttu ilmastoahdistus tarkoittaa vakavaa huolta, pelkoa ja toimintakyvyn laskua, joka kum­puaa suuressa määrin ilmastonmuutoksen uhasta ja vaikutuksista. Termiä käytetään kuvaamaan sekä voimakkaita ahdistuneisuus­tiloja ­että lievempiä tuntemuksia.

IMG_20180324_155027_526

Keskivertosuomalaisen hiilijalanjälki on pysäyttävän suuri.

En voi sanoa olevani täydellinen, mutta olemme silti perheessämme onnistuneet parantamaan tapojamme monella elämän osa-alueella. Olemme siis laittaneet toimeksi. Mistä sitten tunnen ilmastoahdistusta?

Tein taannoin Sitran elämäntapatestin, jonka tuloksen mukaan hiilijalanjälkeni on 3700 kg CO₂e.  Tulos yllätti pienuudellaan, sillä kuljen autolla päivittäin. Siitä syystä minun on mahdotonta ymmärtää, miten keskivertosuomalaisen hiilijalanjälki voi olla peräti 10300 kg CO₂e. Mielestäni tieto on hätkähdyttävä.

En voi pienehköstä lukemasta huolimatta maalata sädekehää oman pääni ylle, sillä koen, että voin parantaa tapojani vielä monella elämän osa-alueella. Muun väittäminen olisi itsepetosta ja valehtelua. Toki elämäntapatestin tulokset ovat vain viitteellisiä, mutta mielestäni hyvin suuntaa-antavia.

Tieto suomalaisten keskivertohiilijalanjäljestä hirvittää, mutta samalla ahdistaa myös valitettavan monien suomalaisten suppea asenne, lyhytnäköisyys sekä tietämättömyys. Tietoa on kyllä koko ajan tarjolla, mutta tämän asian edessä sitä tuntuu olevan vaikeaa vastaanottaa ilman suurta ja äänekästä muutosvastarintaa.

Olemmeko me yltäkylläisissä länsimaissa niin kiinni mukavissa elämäntavoissamme, että mieluummin kiellämme tosiasiat, kuin katsomme peiliin? Tässä kohtaa on hyvä muistuttaa, että elämäntapojen parantaminen ympäristön ja ilmaston näkökulmasta ei suinkaan tarkoita sitä, etteikö elämästä voisi myös nauttia.

IMG_20180507_211345_473

Ehdottomuus ja absoluuttisuus ei edesauta muutosta parempaan.

Törmäsin Instagramissa Valkoinen Harmaja -blogin Suvin harmitteluun siitä, että ympäristöasioista ei voi keskustella avoimesti saamatta syyllistämistä osakseen. Esiteltyään ekologista bambuhammasharjaa tarinassaan oli hän saanut paheksuvan viestin, että hänellä kuitenkin on kesämökki, kaksi autoa ynnä muita syitä, miksi bambuharja olisi hänen tapauksessaan vain kaunis koriste.

Ympäristöasioista keskusteleminen ei voi olla absoluuttista. Jokaisella pienelläkin muutoksella parempaan on merkitystä – kunhan muutos on elämässä jatkuvaa eikä kertaluontoista. Se, että jollain on kaksi autoa ja kesämökki ei kerro mitään siitä, kuinka ekologisesti hän elää elämän muilla osa-alueilla. Vuosittain lentävä autoton vegaani voi olla paljon tuhoisampi ympäristölle kuin autoileva sekaani, joka ei lennä. Kaikki on suhteellista.

Muutos myös usein luonnostaankin tapahtuu pienin askelin sitä mukaa, kun tietoisuus ja toisaalta myös rohkeus lisääntyy. Tiedon levittäminen ja siitä keskusteleminen on siis erityisen merkityksellistä, kun halutaan saada aikaan muutosta. Syyllistämällä sen sijaan saa aikaan pahimmassa tapauksessa vain entistä suurempaa ja äänekkäämpää vastarintaa. Asiasta tulisi siis keskustella avoimesti ja syyllistämättä.

Myönnän kyllä itsekin sortuvani toisinaan napakkaan sävyyn etenkin, jos vastassa on täysin perättömiä vasta-argumentteja, joita pidetään ehdottomina totuuksina ilman minkäänlaista tietotaustaa.

IMG_20160815_185205

Suomessa ympäristöasiat ovat paljon paremmin kuin Intiassa.

Ympäristöasioita on puitu viime vuosina yhä enenevissä määrin eri medioissa (hyvä niin), ja kuten aina, tapetilla olevalla asialla on myös vastustajansa. Eniten minua ihmetyttää ilmastonmuutoksen vähättely ja ilmastosopimukseen liittyvä tyrmäävä sekä ehdoton kyseenalaistaminen.

Iltapäivälehtien kommenttiosioista tuttua näkemyksellistä vasta-argumentointia näkee valitettavan usein myös vaikuttajien sisällöissä, kuten kolumneissa ja blogeissa. Argumentointi on usein luokkaa: ”Miksi meidän pitäisi, kun ei ne muutkaan?”

Miksi suomalaisten kotitalouksien ja teollisuuden pitäisi pienentää päästöjään, kun Intiassa ja Kiinassa myrkkyjä ilmaan tupruttavia tehtaita, kuluttavia ihmisiä ja roskia on paljon enemmän?

Niin. Totta se on. Esimerkiksi kehittyvissä maissa asiat eivät vielä ole yhtä hyvällä tolalla kuin täällä lintukodossamme, jossa ympäristöasioihin kiinnitetään oikeasti huomiota. Meillä on mm. kaikille avoin ja laadukas koulutus sekä sananvapaus, joista voimme olla ylpeitä. Juuri siksi me voimme olla edelläkävijöitä. Voimme aina parantaa tapojamme, eikä se ole meiltä pois. Tieto lisää vastuuta, ja tieto on meidän saatavillamme.

Yksi huomionarvoinen asia on myös se, että länsimaat ovat iso syy kehittyvien maiden ongelmiin. Ennen kuin vedät herneenpalon tästä väitteestä nenääsi, kurkistapa esimerkiksi paitasi, housujesi  tai leivontakulhosi Made in -merkintä. Lukeeko Kiina, Intia tai jokin muu halpatuotantomaa? Todella moni länsimaalainen toimija on ulkoistanut tuotantonsa näihin halpatuotantomaihin, ja me kuluttajat tuemme tätä toimintaa jopa tietämättämme päivittäin.

Soijan tuotannolla on myös järkyttävä hiilijalanjälki.

Soijan tuotanto tuhoaa myös sademetsiä.

Näitä soijaan liittyviä argumentteja taas kuulee todella usein, kun verrataan lihansyönnin ja kasvissyönnin hiilijalanjälkiä. Sorruin tähän aiemmin itsekin. Hävettää myöntää, mutta myönnän kuitenkin, sillä ihminen on erehtyväinen. Sittemmin tietoisuuteni on asian paremmin tuntevien ihmisten ja tiedottamisen ansiosta kasvanut.

Tosiasia on se, että reilusti suurin osa maapallon soijasta tuotetaan tuotantoeläimille. Karrikoiden, jos ihmiset eivät söisi lihaa ja maitotuotteita, vapautuisivat eläinten laidunmaat soijan kasvatukselle, ja laitumia jäisi vielä paljon muuhun käyttöön. Tuotantoeläimet, etupäässä naudat ovat siis suuri ympäristöuhka, halusimme sitä tai emme. Kasvissyönti ei siis ole enää vain ideologinen asia. Jos oikein pilkkua viilataan, niin monipuolisen kasvisruokavalion ei edes tarvitse sisältää soijaa.

IMG_20160821_183446

Ajattele globaalisti ja toimi paikallisesti.

Jos siis koemme syyllisyyttä, niin hyvä. Silloin tiedämme, että voimme toimia paremmin! Globaali vastuu koskee meitä kaikkia, ja onneksemme sitä opetetaan täällä Suomessa jo esikoululaisille. Jokainen meistä voi kantaa kortensa kekoon, ja tehdä tästä maailmasta tuleville sukupolville paremman paikan elää ja asua. Pienin tai suurin askelin kerrallaan.

Teitkö Sitran elämäntapatestin?

Mitä sinä voisit tehdä vielä paremmin?

Mitä helppoja vinkkejä ekologisempaan elämäntapaan jakaisit muille?

Rose14f847-allekirjoitus2bkiitu

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s