Hei pitkästä aikaa!
Parin kuukauden blogitauko rikkoutuu nyt, sillä pimeimmän vuodenajan väistyessä alkaa kamerakin pikkuhiljaa herätä horroksestaan, kirjoittajasta nyt puhumattakaan! Vuoden lopussa talohaaveemme kariutuivat monen syyn seurauksena. Tästä syystä päätin vihdoin toteuttaa kaksi pitkäaikaista sisustushaavettani sarjassamme osta nyt, pidä ikuisesti. Artekista ei kuitenkaan ole kyse.
Yleensä hankin designinkin mieluiten käytettynä, mutta pari vuotta säännöllisen epäsäännöllisesti etsittyäni en näitä kahta vaan mistään käytettynä löytänyt, enkä kyllä ihmettele, sillä kuka tällaisista nyt luopuisi? Pitkä harkitseminen ja meinaaminen sai nyt riittää, ja ne ovat vihdoin täällä!
Kumpikin sekä Gubi Pedreran sohvapöytä että By Lassenin Saxe-nojatuoli ovat ehtaa 1950-lukuista designia (ahh). Eniten näissä huonekaluissa viehättää niiden muotoilu sekä ajattomuus. Saxe-tuolissa ihailua herättävät myös ihanat messinkiset yksityiskohdat.
Väittäisin, että kaunein design on kotoisin juurikin 50-luvulta. Esimerkiksi modernissa keittiössämme Calligariksen Planet- pöydän (en ole varma pöydän syntyvuodesta, tiedätkö sinä sen?) ympärillä on monille tutut Vitran DSR-tuolit, ja ne on suunniteltu yllätys yllätys 50-luvulla. Tuolit ovat vanhempaa tuotantoa, eli nykyistä matalampaa mallia. Myös keittiömme välitilan monille tuttu Cole & Sonin Woods -tapetti on alunperin 50-luvun designia. Keittiön pöydän päällä taas koreilee Alvar Aallon 1950-luvulla suunnittelema A333-kattovalaisin.
Gubi Pedrera -pöydästä kerrotaan FSD:n sivuilla näin: Gubin Pedrera-sohvapöydän innoittajana on toiminut Barcelonassa sijaitseva, Antonio Gaudin suunnittelema La Pedrera -rakennus. Vuonna 1955 kiinteistöyhtiö päätti muuntaa talon siihen asti varastona toimineen ullakon asuinkelpoiseksi. Yhtiö otti yhteyttä arkkitehti Barba Corsiniin, joka suunnitteli ullakolle 13 yksilöllistä asuntoa huonekaluineen. Näin syntyi myös Pedrera-pöytä. Sohvapöydän jalat on valmistettu mustaksi maalatusta teräksestä ja orgaanisesti muotoiltu pöytätaso on lasia. Pedrera-pöytä näyttää upealta saman sarjan valaisimien kanssa, mutta toimii huoneen katseenvangitsijana myös itsekseen.
By Lassenin Saxesta taas näin: By Lassenin Saxe-lepotuoli oli muotoilija-arkkitehti Mogens Lassenin kilpailutyö The Copenhagen Cabinetmakers’ Guildin järjestämään suunnittelukilpailuun vuonna 1955. Saxea valmisti alun perin A.J. Iversen, ja By Lassen otti tuolin uudelleen tuotantoon sen 60-vuotisjuhlan kunniaksi. Viehättävintä Saxessa on sen yksinkertainen muoto ja taittuva, nahkalla verhoiltu tammirunko. Ajaton Saxe istuu niin klassiseen kuin moderniinkin tilaan.
Saxe-tuoli ei ole vain kaunis, vaan myös ergonomisesti miellyttävä tuoli, sillä selkäni ei tule tuolissa istuessani lainkaan kipeäksi (välilevyvaivat…). Vähän tyynyä ja taljaa, niin tuolista saa myös ihanan rennon löhöilypesän.
Pedrera-pöytä taas on turvallinen hankinta lapsiperheeseen sen pyöristettyjen kulmien ansiosta, vaikka lasisen pöydän hankinta aluksi arveluttikin. Ainut minus tulee siitä, että lasipöytää saa päivittäin pyyhkiä, sillä se imee itseensä magneetin lailla kaiken täällä leijuvan pölyn ja kissankarvan! On se kuitenkin ehdottomasti sen arvoinen, sillä lasi (pölyisenäkin, heh) heijastaa ihanasti valoa koko olohuoneeseen. Pöydällä on myös runsaasti laskutilaa ja sen voi somistaa monella eri tapaa. Tuon kauniimpaa pöytää ei mielestäni ole olemassakaan!
Mitä pidät? Sytytkö sinäkin 50-luvun muotoilulle, vai kenties jollekin ihan muulle?
Aurinkoa viikkoosi!
Kiitu 